perjantai 21. marraskuuta 2014

6. Älä unta näe

 Noralla ei juuri aikaa ollut itkeskellä Markin perään. Del vei kaiken huomion minkä naisesta pystyi repimään.
 Yksinhuoltajan arki oli rankkaa. Kaikki piti tehdä yksin. Kukaan ei ollut yöllä jakamassa heräilemistä. Aina kun Nora luuli viimein saavansa unenpäästä kiinni niin viereisestä huoneesta kuului vauvan itkua.
Nora ei todellakaan ehtinyt suoda Markille ajatustakaan.

***

 Ystävät olivat kallisarvoinen apu. Oona sekä Diana halusivat pari kertaa viikossa hoitaa Deliä parituntia, että Nora saisi omaa aikaa. Silloin kun Oona katsoi Delin perään Diana saattoi raahata Noran uimahallille.
 Nainen oli myös innostunut liikunnasta. Välillä hänestä oli vain ihana juosta aivan yksikseen naapurostossa.
Olla vain yksin. Omien ajatustensa kanssa.

***

 Dianan rohkaisusta Nora oli myös palkannut itsellensä personal trainerin.
 Oli aika ruveta itse hallitsemaan omaa elämäänsä eikä elää kenenkään toisen talutushihnassa.

***

 Liikunnan lisäksi Noran elämä pyöri pelkästään Delin ympärillä.
 Naisen sydän oli ehkä särkynyt, mutta siitä huolimatta hän oli onnellinen.
Hän oli saanut sen mitä oli itselleen kaiken eniten halunnut, lapsen. Hänellä oli pieni poika ja hän itse oli nyt äiti. 

***

 Vuodet kiitivät ohi nopeasti. Kipeät muistot haalistuivat ja elämä jatkui eteenpäin tasaiseen tahtiin.
 Ihmisiä muutti pois kaupungista ja osa palasi takaisin pitkän ajan kuluttua.
Joitakin kaivattiin ja joitakin taas ei.
 Ja useimmiten ne palasivat keitä ei niin kaivattu.
 Mark katsoi mietteissään eteensä.
Miksi hän olikaan palannut?
Miksei hän vain jatkanut elämäänsä eteenpäin ja unohtanut menneitä kun oli ne nyt kerran sovittanut? Hän oli kyllä yrittänyt rakentaa uutta rehellistä elämää ja unohtaa entisen "teini minänsä". Mutta jokin ääni päässä esti häntä unohtamaan menneet. Jotkut olisivat kutsuneet sitä omatunnoksi.
 Mark katsoi puistossa leikkiviä lapsia. Hänen lapsensa olisi nyt kait jota kuin tuon ikäinen.
Hän kuuli kun poika sanoi tytölle, ettei tätä kiinnostanut leikkiä tämän kanssa ja tyttö suutahti ja marssi kiipeilytelineelle jättäen pojan yksin.
Mark mietti, millainen hänen lapsensa olisikaan? Oliko Nora kasvattanut tämän hyvin vai olisiko lapsi kenties uppiniskainen.
 - Hei äijä, väistä vähän! poika huudahti ja työntyi miehen ohi.
- Mitä? Mark sanoi typertyneenä kun röyhkeä pikkupoika marssi pois.
Tuota lasta ei ainakaan ollut kasvatettu kunnioittamaan aikuisia, Mark tuumi.

***

 - Vihdoinkin! Nora huokaisi kun Del tömisteli kotiin illalla.
 - Et taaskaan tullut kotiin koulun jälkeen. Emmekö me ole puhuneet tästä aiemminkin?
 - Joo, mutta kotona on niin tylsää. Sitä paitsi ulkoilu on hyvästä, olet itsekkin sanonut niin äiti.
 - Senkin pieni viisastelija.
 - Äh, minulla ei ole nyt aikaa kinata tästä sinun kanssasi. Minun on pakko lähteä nyt töihin. Diana tulee tunnin päästä hakemaan sinut heille yöksi. Teethän läksyt sitä ennen?
 - Okei, Del vastasi.
- Olethan sitten kiltisti. Vaadin sitä, Nora sanoi ja kumartui suukottamaan poikaansa.
- Yök, onko sinun aina pakko tehdä noin? Del valitti.
- On. Nähdään huomenna kun tulet koulusta. Suoraan kotiin sitten!
 - Hei, hei äiti.
- Hei, hei kulta.


***

 Mark muisti, että kaupungissa on ravintola, joka on koko yön auki ja päätti poiketa sinne. Aamulla hän voisi ruveta järjestelemään asioita kun kaupunki heräisi.
 Hän istahti baaritiskin eteen ja hymyili naiselle, joka katsoi häntä silmät seljällään.
- Yksi liekkikola kiitos.
 Nainen kaivoi tiskin alta pullon, mutta se lipesi hänen käsistään. Mark ihmetteli naisen outoa käytöstä.
 Nainen sekoitti drinkin valmiiksi ja iski sen Markin eteen.
- Tuota, tunnemmeko me? Mark kysyi varovasti.
 - Emme, nainen sanoi jäisesti ja jokin naisen äänessä toi muistoja Markin mieleen.
 Mark katsoi hämmentyneenä eteensä ja hänestä tuntui siltä kuin hänen suunsa olisi kuivunut hetkessä rutikuivaksi.
- Nora?
 Nora katsahti kelloon ja hymyili helpottuneena. Työvuoro olisi ohi.
 - Hei odota! Mark sanoi hämmentyneenä kun Nora marssi ovelle, eikä suonut ajatustakaan miehelle.
- Hei! Mark huusi ja Nora pysähtyi kuin seinään.
 - Sinä, sinä olet muuttunut, Mark sai sanotuksi.
 - Mitä sinä täällä teet? Nora kysyi väsyneesti.
 - Minä haluan tavata hänet, Mark ilmoitti.
 - Mitä? Nora kysyi hämmentyneenä.
- Lapsen. Minä haluan tavata hänet. Meillähän on lapsi, eikö niin?
 Nora naurahti kuivasti ja katsoi Markia silmiin.
- Joo, älä unta näe.
 - Minä haluan tavata hänet. Minulla on oikeus tavata hänet, Mark sanoi uhmakkaasti.
 - Juu, tietysti. Unohda koko juttu. Ei tule tapahtumaan.
- Minä vaadin, Mark ilmoitti.
- Ymmärrä jo! Ei onnistu.
 Mark tunsi itsensä neuvottomaksi.
- Sinulla on vielä sormus, hän sanoi äkisti.
Nora katsahti käteensä ja hymähti.
- Se pitää yli-innokkaat miehet loitolla.
 - Kuule, minä olen väsynyt ja lähden nyt kotiin. Ole kiltti ja palaa sinne mistä tulitkin, Nora sanoi ja käveli miehen ohi.

~



9 kommenttia:

  1. En kyllä osannut odottaa että Mark koskaan palaisi! Ompas Nora muuttunut todella paljon vuosien aikana :D EN nyt oikein osaa kommentoida mitään muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Ei haittaa vaikka ei pitkä kommentti olisikaan, kommentit piristävät aina pituudesta huolimatta. :)

      Poista
  2. Mikä muutos Norassa onkaan tapahtunut! Nainen sitten otti kuntoilun ihan tosissaan o.O
    Ihan hyvä, että hän ei ollut ottamassa Markia heti avosylin vastaan. Noin upea nainen taatusti saisi vaikka kuinka upean miehen. Tosin Noralla on poika, jota nainen ei ilmeisesti ole töidensä vuoksi ehtinyt järin kasvattaa... ouch... Siinä varmaan sulhaskandidaatit saa silmät ja suut täyteen asennetta =D =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markin lähdettyä Nora teki oikean elämäntapamuutoksen, ajatellen, ettei kukaan enää ikinä pääse tekemään tuollaista temppua hänelle! Delin kanssa Noralla tosiaan on vielä paljon tekemistä. Koska Nora on paljon töissä hän ei huomaa pojassa pikku hiljaa tapahtuvaa muutosta.
      Kiitos kommentista. :)

      Poista
  3. Vihdoin pääsen jättämään kommenttia kaikkien osien edestä :-D
    Kokonaisuudessaan tämä lc:si vaikuttaa tosi mukavalta ja olen tykännyt kaikista osista.
    Harmi, että Noran ja Markin liitossa kävi, kuten kävi. Onneksi Nora ei jäänyt liiaksi itkemään miehen perään vaan jatkoi elämäänsä laittaen Delin etusijalle. Hyvä myös, että ystävät tukivat juuri silloin, kun tukea eniten tarvittiin.
    Innolla ja kauhulla odotan mitä Mark nyt keksii. Ja tuleeko hän toisiin aatoksiin myös Noran suhteen, kun nainen on nyt noin muuttunut. Ainakaan Nora ei heti häneen langennut. Saa nähdä kiinnostaako Deliä tavata hänet hylännyt isänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet löytänyt tämän Lc:n pariin. :)
      Noran onneksi hänellä tosiaan oli ystäviensä tuki eron jälkeen, miten muuten hän olisikaan selvinnyt niin raskaasta takaiskusta?
      Seuraavissa osissa nähdään miten Del ottaa isänsä vastaan ja miten Nora tähän suhtautuu!

      Poista
  4. Apua! Tää on tosi hyvä! Tykkään Norasta tosi paljon ja toivon että Mark painuu jonnekkin kauas ja katuu koko elämänsä tekojaan. En ole valmis antamaan anteeksi. Oli muuten hauska huomata että tässä tarinassa on kaimani. :D Toivottavasti Oonaa nähdään jatkossa paljon ;) Mutta Del... Älä viitti hyvä ihminen olla tommonen! D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvapa heti tuollaista tekoa olisikaan anteeksi antamassa. Ainakaan toivottavasti. :D Oona on muuten pelin valmis sim ja nimi oli hänellä valmiiksi. :))
      Delin teini-iästä tulee vaikea tuolla asenteella. x)

      Poista
  5. Ei voi olla totta! Mark on palannut. Aika hauska tuo kohtaus, ensimmäinen tapaaminen isän ja pojan välillä. Del luultavasti muistuttaa aika paljon isäänsä. Nora on kyllä tehnyt todellisen muodonmuutoksen!

    VastaaPoista