5. Del

 - Nora, herää. Meidän täytyy keskustella, Mark sanoi palattuaan taas kotiin.

 - Sinä olet palannut, Nora sanoi ilahtuneena ja kampesi itsensä ylös.

 - Vauva potkii ihan hirveästi, Nora jatkoi eikä huomannut miehen kireyttä.

 Mark istahti Noran viereen ja huokaisi.

- Minä aion lähteä, Mark sanoi.

- Mihin sinä aiot lähteä? Vastahan sinä palasit? Nora kysyi hömistyneenä.

 - Nora, minä aion jättää sinut. Minä lähden enkä aio palata.

- Mark, mitä sinä selität? Nora kysyi kauhistuneena.

- Nora, tämä on ollut pelkkää kulissia. Ja minä en todellakaan halua ruveta leikkimään perhettä. Minä aion lähteä, Mark sanoi ja nousi.

 - Mutta Mark! Me saamme lapsen. Et sinä voi lähteä, Nora huudahti sekavana.

- Minä lähden. Sinä olet ollut ihan mukava, joten minä palkkasin erään rakennusfirman laajentamaan taloa hieman, että saat lapselle huoneen. Älä huoli, minä maksoin sen. Et tule näkemään minua enää.

- Et sinä voi noin vain lähteä! Nora kiljaisi ja käveli Markin perään portaisiin.

 - Nora, älä nyt nolaa itseäsi. Minä lähden nyt, Mark sanoi rauhallisesti ja käveli määrätietoisesti ovelle.

- Et sinä voi tehdä näin! Nora huusi.

- Hyvästi. Sinusta tulee varmasti hieno äiti, Mark sanoi ja laittoi oven kiinni perässään.

***

 Kuukauden kuluttua Nora katseli surullisena juuri valmistunutta lastenhuonetta. Tapettia hän ei ollut vielä osannut valita, mutta sen laittamiseen ei kauan menisikään.

 Lastenhuoneen yhteyteen oli tehty myös pieni parveke. Se sai Noran surulliseksi. Hänellä oli nyt melkein kaikki mistä hän oli aina haaveillut. Sievä omakotitalo ja pian lapsi tulossa. Niin, se mies vain puuttui.

 - Nora! Diana huudahti alhaalta.

- Hei, tule sisään, ovi on auki, Nora huusi.

 - Tule käymään täällä alhaalla. Minun pitää ihan juuri lähteä töihin, mutta tulin kertomaan erään asian, Diana huusi.

 Nora laahusti pihalle ja katsoi kysyvästi ystäväänsä.

- Mitä nyt?

 - Minä tapasin juuri Villen ja hän kertoi minulle vähän ikävän uutisen, Diana aloitti.

 - Mitä niin?

- En tiedä kannattaako minun edes kertoa, mutta uskon, että haluat tietää. Mark on huippurikollinen. Ville kertoi, että Mark joutui viikko sitten vankilaan.

 - Vankilaan? Mitä hän sitten teki? Onko hän vaarallinen? Nora kysyi järkyttyneenä.

- Ei sillä tavalla vaarallinen, että häntä pitäisi pelätä. Hän on rosvo, hän oli yrittänyt ryöstää timanttiliikkeen ja jäi siitä kiinni.

- Mihin minä olen oikein sotkeutunut? Nora ähkäisi masentuneena.

 - Voi Nora, olen niin pahoillani. Älä sure, se on mennyttä nyt, Diana sanoi ja halasi ystäväänsä.

- Minä autan sinua niin paljon kuin voin. Älä murehdi, Diana sanoi ja tunnusteli hellästi Noran vatsaa.

- Se taitaa syntyä pian, Diana kysyi.

- Joo. Ihan näinä päivinä, Nora hymähti.

***

 Ja vielä samana yönä Nora heräsi kamaliin synnytyspolttoihin.

 - Oi voi. Nytkö sinä aiot tulla, Nora henkäisi ja yritti hengitellä rauhallisesti.

***

 Kolmen päivän päästä Nora pääsi kotiin sairaalasta pienen poikavauvan kanssa. Nora oli nimennyt pojan Deliksi.

 - Voi pikkuinen. Täällä sinä nyt olet. Älä huoli, äiti pitää sinusta hyvää huolta.

  - Nora laski pojan varovasti pieneen kehtoon, jonka oli saanut Dianalta ja Oonalta lahjaksi.

 - Nuku hyvin. Äitikin menee vähän lepäämään, Nora kuiskasi pojalle.

 Pojan nukahdettua Nora laahautui makuuhuoneeseensa ja kömpi peiton alle vaatteet päällä.

Ei mennyt kauaakaan kun hän puhkesi lohduttomaan itkuun. Hän oli yrittänyt pidätellä kyyneleitä Markin lähdöstä saakka, mutta nytkun hänellä oli pieni lapsikin, Nora tajusi miten yksin oli. Hänellä ei ollut miestä auttamassa lapsen kasvattamisessa.

~