Prologi

 Nora oli juuri saanut purettua vähäiset tavaransa vanhaan lipastoon ja istui huoaten vuoteelle. Matka oli ollut pitkä, mutta nyt hän todella oli perillä. Vielä viisitoista tuntia sitten hän oli asunut lastenkodissa ja kärsinyt joka hetkestä.

 Mutta nyt se kaikki oli takanapäin. Hän oli vihdoin valmis aloittamaan oman elämänsä. Onneksi mummilta oli jäänyt perinnöksi pieni omakotitalo, jossa hän pystyisi rauhallisesti rakentamaan omaa identiteettiään. Äiti oli kyllä ennen kuolemaansa ehtinyt myydä melkein kaikki mummin huonekalut, mutta onneksi kaikki tarpeellinen oli jäljellä. Noran onneksi mummi oli testamentissaan kieltänyt tontin myymisen. Sen oli ehdottomasti pysyttävä suvussa ja Nora oli tätä myöten mummin ainut elossa oleva sukulainen.

 Mutta Nora ei voinut jäädä kotiin pyörittelemään peukaloitaan mitä seuraavaksi tekisi. Hänen olisi löydettävä töitä jostain. Pelkkä talo ei riittänyt, olihan hänen jostain saatava kasaan ruokarahat ja sähkö- ja vesilaskutkin olisi maksettava. Noralla ei ollut hajuakaan paljonko talon ylläpitäminen tulisi maksamaan, mutta luultavasti se olisi kallista.

 - Anteeksi, mistähän löytäisin kirjaston? Nora kysyi jännittäen vastaantulevalta naiselta.

 - Kirjaston, nainen naurahti ja pudisti päätään.

- Ei täällä ole kirjastoa. Löydät sellaisen viereisestä kaupungista.

- Ai. No kiitos kumminkin, Nora sanoi harmistuneena.

 Hän kaivoi kännykän taskustaan ja soitti taksin. Ei hän voinut muutakaan, ei hänellä ollut rahaa ostaa tietokonettakaan.

 Hän päätyi kauniiseen vihertävään pikkukaupunkiin. Taksi ajoi hänet suoraan kirjaston eteen.

 Noraa jännitti kamalasti yksin liikkuminen vieraassa kaupungissa. Sitä paitsi häntä ahdisti aina vieraiden ihmisten seura, koska hänellä oli niin huono itsetunto. Hän pelkäsi ihmisten arvostelevia katseita.

 Hän avasi kirjaston raskaan oven ja astui sisään. Hän loi harmistuneen katseen tietokoneisiin päin kun ne olivat kaikki varattuja. Hermostuneena hän naputti oikeaa jalkaansa lattiaa vasten kun ei tienyt mitä tekisi.

 - Oletko tulossa tietokoneelle? vanhahko mies kysyi yllättäen.

- Ky- kyllä, Nora vastasi ujosti.

- No pääset tähän, olen juuri lähdössä.

- Kiitos.

Nora avasi työvoimatoimiston sivuston ja rupesi lähettämään hakemuksia eri työpaikkoihin. Ei hänellä oikein ollut kokemusta mistään, mutta kyllä hän varmasi oppisi nopeasti oli se sitten mitä tahansa.

 Muutaman hakemuksen lähetettyään Nora päätti selailla kirjaston kirjavalikoimaa. Sillä hän rakasti kirjoja.

 Muutamassa tunnissa hän ehti ahmia yhden ohuen romanttisen pokkarin. Voi kunpa hänkin voisi kokea sen suuren rakkauden ja saada oman perheen.

 Kirjaston jälkeen hän etsi nopeasti lähimarketin ja tilasi sen jälkeen taksin viemään hänet takaisin kotiin.

 Taksimatka oli syönyt suuren loven naisen kukkaroon ja sitä hän huolehti paistaessaan itselleen iltapalaa.

 Tälläistäkö se elämä sitten olisi loputtomiin? Että hän istuisi yksin tyhjässä kodissaan vailla ystäviä ja perhettä. Noralla oli suuri tarve saada rakastavia ihmisiä ympärilleen, koska hän ei ollut koskaan kokenut, että kukaan välittäisi hänestä. Hänen äitinsä oli alkoholisti ja siihen tautiin hän oli muutama vuosi sitten kuollutkin.

Kolmetoista vuotiaana Nora oli joutunut lastenkotiin kun hänet oli huostaanotettu. Hänen äitinsä ei kyennyt huolehtimaan hänestä.

 Hän pudisti päätään ja meni tiskaamaan lautasen. Ei kannattanut murehtia menneitä. Hänestä voisi tulla vielä ihan mitä tahansa.

 Hän laski itselleen kuuman kylvyn ja huokaisi kun pulahti sekaan. Mikään ei voisi mennä enää pieleen, eikö hän muka ollut kärsinyt jo liikaa muiden virheistä? Kukaan ei tuntenut häntä täällä ja eiväthän aikuiset ihmiset enää kiusaisi toisiaan?

 Kello ei ollut vielä edes kahdeksaa kun Nora pujahti peittojen alle. Mutta mitä hän olisi muka tehnyt melkein tyhjässä talossaan?

Huomenna olisi uusi päivä ja pitäisi miettiä miten kuluttaa aikaansa.

~

Siinä oli prologi. Mitäs mieltä olette Norasta?

Nyt kun olen vähän enemmän pelaillut sims 4:sta niin alkaahan se menetellä.

Laittakaahan kommenttia. :)